Sota –ja pula-aikoina jouduttiin myös lopettamaan paljon koiria,
koska niitä ei pystytty ruokkimaan ja parhaat näyttelytähdet ja paras
siitosmateriaali jouduttiin usein myymään ulkomaille. Etenkin amerikkalaiset,
joilla oli rahaa, ostivat saksalaisia huippukoiria ja moni aikansa huippubokseri
sai lähteä USA:han kuten esimerkiksi Ch. Karlo von der Wolfschlucht
ja v. Dom-kennelin suuret tähdet Ch. ja Itävallan voittaja Sigurd v. Dom, Int.
Ch. Lustig v. Dom ja monet muut.
Oli myös amerikkalaisia, jotka olivat tottuneet siihen,
että rahalla saa kaiken minkä ajatella saattaa.
Niinpä 40-luvun lopulla eräs
amerikkalainen kasvattaja tuli
tapaamaan rouva Stockmannia ja ehdotti tälle,
että tämä lopettaisi viiden vuoden ajaksi oman kasvatustyönsä, luopuisi
koiristaan,
ottaisi tyttärensä ja kolme koiraa mukaansa ja asettaisi nimensä, tietonsa ja
taitonsa bokserinjalostuksessa hänen
amerikkalaisen kennelinsä hyväksi. Muutaman päivän harkittuaan Friederun
Stockmann kieltäytyi tarjouksesta.
Mutta palataanpa Asgard v. Cellerhofiin ja Suomeen. Asgard v. Cellerhofista tuli
Schwindtin von der Aue kennelion kantanarttu.
Asgard oli astutettu ennen Suomeen lähtöään Saksassa Donar v. Löwenburgilla BZB
4341,
jonka isäisä Schelm v. Angertor BZB 1500 oli Ch. Rolf v. Volgelsbergin
poika ja jonka emänisä Ch. Rolf v. Wallhall BZB 3091
–yksi aikansa suurista
tähdistä – niinikään oli Ch. Rolf v. Vogelsbergin poika.
Vuonna 1926 Suomen Kennelklubin koiranäyttelyssä oli kymmenen bokseria ja
ensimmäistä kertaa
myös kasvattajaluokka, käpyläläisen W.F.Riskun Tette-Donna-ryhmä,
joka palkittiin ensimmäisellä palkinnolla ja jossa esitettiin seuraavat koirat:
Kaiku Jad-bal-jan van Tette-Donna, Wili van Tette-Donna, Jymy van Tette-Donna ja
Duke van Tette-Donna.
Koirien emä lienee ollut näyttelyssä esitetty W.F.Riskun omistamaksi merkitty
narttu Siro Donna Zuicka von Käpylä,
koskapa se on palkittu voittajaluokan kolmannen palkinnon lisäksi jalostusluokan
ensimmäisellä palkinnolla.
Näyttelyssä oli myös Schwindtin Ascard von Cellerhof, joka kirjasi tililleen
voittajaluokan ykköspalkinnon
ja Schwindtin oma kasvatti Loni von der Aue tuli toiseksi.
Tärkein ja käänteentekevä tuonti Suomen varhaisen bokserinjalostuksen kannalta -
kuten jo Suomen Kennelklubin kirjeestäkin
1948 käy ilmi (vrt. edellä). oli Gisela Wiencken Saksasta 1930-luvun
puolessavälissä
tuoma Wotan v. Georgsheim BZB 30436, 16.kesäkuuta 1934 syntynyt keltainen uros.
Wotan v. Georgsheim
oli itsessään jo melko tiukan linjasiitoksen tulos: sen emä Ortrug v.
Georgsheim BZB 18594 oli samalla Wotanin isänisän emä.
Toisaalta Wotanin isänemä Kaksoisvoittaja Cora v. Fredintafu oli Oetrud v.
Georgsheimin puolisisar,
jonka isä oli Ch. Rolf v. Wallhall. Wotanin isänisän isä puolestaan oli kuuluisa
Ch. Check v. Hunnenstein.
Toinen tunnettu koira Kaksoisvoittaja Egon v. Gumbertusbrunnen, joka puolestaan
oli Rolf v. Wallhallin poika, löytyy sukutaulusta sekä Wotanin isän että emän
takaa jne.
◊
Vuonna 1936 rouva Birgit Estladenin av Hansastam-kenneliin tuotiin Saksasta
narttu Jutta von
der Danziger Hansa BZB 31321, jonka isä oli Voittaja Rudi v.
Hollenzollernplatzin BZB 10706 pojanpoika
Harro v. Oliva BZB 28461 ja emä Ch. Asperin v. Neudrosewindowin SchHI BZB 21679
tytär Fränze v.d. Wendenschnautze BZB 24349.
Vaikka Jutta v. Danziger Hansa, päinvastoin kuin Wotan v. Georgsheim, ei ollut
minkään tiukan linjasiitoksen tulos,
johti sen sukutaulussa sekä isän että emän puolelta useampi verilinja Ch. Rolf
v. Wallhalliin.
Vuosina 1936 – 38 Suomessa astutettiin lähes jokainen bokserinarttu Wotan v.
Georgsheimilla,
olihan uros sen aikaisiin bokseriuroksiin nähden komea.
Wotania käytettiin myös tiukkaan sisäsiitokseen, ajattelematta juurikaan – tai
ehkä siihen ei kiinnitetty edes huomiota –
että koira itse oli jo melko kovan linjasiitoksen tulos.
Samoin ei juurikaan kiinnitetty huomiota siitokseen käytetyn narttumateriaalin
näkyviin ulkomuodollisiin virheisiin.
” Vaaleat silmät, pitkät kuonot, monessa tapauksessa kyömyt selät, olivat ne
seikat, jotka antoivat leimansa suurelle osalle jälkikasvua”, kuten Erna
Hellgren Kennelklubin virallisessa lehdessä vuonna 1954 totesi.
Niinpä tilanne sodan jälkeen oli melko katastrofaalinen siitosmateriaalin
kannalta:
”Sotavuosien jälkeen, kun kaikkinainen jalostustyö muissa roduissa koko
lamakauden, olivat bokserinkasvattajat todella umpikujassa.
Negus v. Hansastam ( i: Wotan v. Georgsheim – e: Jutta v. Danziger Hansa)
löytyi kuta kuinkin jokaisen bokserin sukutaulusta. Yksi harvoista poikkeuksista
oli sen täyssisaren Kassandra av
Hansastamin ja Ruotsin muotovalion Katjas Tobon (Prickens-Kennel) jälkeläiset.
Tämä linja on osoittanut hyviä palveluskoiraominaisuuksia.
Esimerkiksi käyttövalio Topi av Grönskog ( i: Prickens Amor – e: Cora).
Ruotsintuonnit Tarzan av Lillbo, Kärrtorps Rex ja Busterbaums Fej sekä Buli v.d.
Ray (i: Wotan v. Georgsheim – e: Bella) l
öytyivät muutamissa yksittäistapauksissa. Vuonna 1944 oli suorastaan huutava
puute uudesta siitosmateriaalista.
Itse asiassa löytyi oikeastaan vain neljä siitosnarttua, nimittäin: Aida
av Bustos (i: Durres Buster – e: Tosca),
Hummeli (i: Tarzan av Lillbo – e: Tipsy), Barberina (i:Buli v.d. Ray – e:
Lily Valhams Veor) ja Prickens Astra (i: Ch. Katjas Tobo – e: Kassandra av
Hansastam).
Näiden narttujen jälkeläisillä joidenkin edellä mainittujen koirien tai niiden
poikien
kanssa ei ollut mitään mahdollisuuksia jatkossa, sillä sisäsiitos oli jo niin
tiukkaa eikä kantaa parannettu sillä samoja perusvirheitä siirrettiin
sukupolvelta toiselle.
Mutta kun hätä on suurin on apukin lähellä, sanotaan sananlaskussa ja
suomalaiset bokserinkasvattajat
ovat kiitollisina siitä avusta, jota he ovat saaneet ruotsalaisilta
bokserinomistajilta, jotka useimmissa tapauksissa korvauksetta,
ovat antaneet parhaat siitosuroksensa suomalaisnarttujen käyttöön.
Bokserinarttu Magoola Niggertös (i: Buster – e: Aida av Bustos) oli ensimmäinen,
joka sodan päätyttyä matkusti Ruotsiin Roland Ukasille ja siten loi perustan
Niggerstam-kennelille,
joka voi iloita monista kasvattajaluokan I palkinnoista ja monista
muotovalioista kasvattiensa joukossa.
Roland Ukasilla astutettiin myöhemmin myös Peggy av Hummeli (i: Negus av
Hansastam – e: Hummeli), mutta tulos ei ollut yhtä onnistunut.
Bassy av Barberina ja 8.7.1948 syntynyt Borealii B-pentue.
Isä Basti SKKS 567 SS.
Bassy av Barberina and her Borealii B-puppies
born on July 8th. 1948.
Father of puppies was Basti SKKS 567 SS
Borgöns Lord’illa meillä on pentueet Bassy av Barberinan (i : Hannibal – e :
Barberina) kanssa,
josta on lähtöisin Borealii-kennel, jonka kasvatustyö tunnetaan jo myös maan
rajojen ulkopuolella, ja Belladonna av Barberinan kanssa.
Bokserinartuilla Prickens Astra ja Ch. Pepita Pontusdotter v.d. Aue on ollut
pentueet Int- Ch. Borgöns Pompen kanssa,
edellinen edusti v.d. Aue – kenneliä,
jonka omistaja kuuluu meidän varhaisimpiin bokserinkasvattajiimme ja
jälkimmäinen narttu astutettiin Boxergårdens-kennelin nimissä,
jolla myös on monia meriittejä kasvattajaluokissa.
Rönnvikens Sintram ja Bisse v.d. Aue (i: Ch Pontus Negusson, e. Prickens Astra)
olivat alkuna av Eneri -koirille”
tilittää Erna Hellgren, SBY: n pitkäaikainen aktiivijäsen ja av Eneri - kennelin
omistaja, sodanjälkeistä tilannetta.
Joka tapauksessa voidaan sanoa, että Negus av Hansastam ja sen täyssisar
Kassandra av Hansastam olivat ne kaksi koiraa, joiden vaikutus näkyi Wotanin
pennuista pisimpään – positiivisessa mielessä – Suomen bokserikannassa. Kuten jo
mainittiin Kanssandra av Hansastamista tuli Prickens-kennelin kantaemo,
tyttärensä Prickens Astra antoi uutta verta v.d. Aue-kennelille. Astran tytär
Neggie v.d. Aue oli Kaks – ja Kans Va Tomahawk Uncas von der Auen emä.
Negus av Hansastam puolestaan vaikutti lähinnä poikansa Pontus v. Negusonin
kautta.
Pontus v. Negusonin poika Tarzan Jungleboy oli Neggie v.d. Auen isä ja siis
Tomahawk Uncas v.d. Auen
isoisä ja Pontus Negusonin tytär Pepita Pontusdotter v.d. Aue – kuten
edellä mainittiin- oli Boxergårdens- kennelin kantanarttu.
Tästä kennelistä
lähti vuorostaan narttulinja , joka ” kulkee Boxergårdens Järtasta (Ch.Borgön’s Pompe - Pepita
Pontusdotter v.d. Aue), joka astutettuna Englannnista tuodulla uroksella
Finnmere Olafilla synnytti nartun Mirall Nella,
joka vuorostaan oli Maija
Karlssonin de Gozette kennelin kantaemo.
Muun muassa Antti Auterisen Anninmäki-Kennel (Grace de Gozette) ja Brita
Hägertin – sekä hänen kuoltuaan Chita Halberg Hägertin -
Baroxas-kennel (Roxana de Gozette) ovat tästä saaneet alkunsa.
De Gozette kennelin muista maineikkaista kasvateista mainittakoon ensimmäinen
vuoden voittaja, V-55 Camilla de Gozette, jon kan tärkein jälkeläinen lienee
V-58 Maestro Borealii”. (Ainta&Rodney Lindroos, Bokseri 3/75)
◊
40 - 50 luvun taitteessa Suomen bokserijalostus harppasi aimo askelen eteenpäin,
kun nti Violet Lillqvist toi Englannista Suomeen komean tiikerijuovikkaan
uroksen,
14.2.49 syntyneen Chandair Battlen, jonka isä oli maineikas englantilainen
näyttely – ja siitoskoira Ch. Panfield Tango.
Narttujen omistajat olivat innoissaan ja Chandair Battlella – jota kotioloissa
kutsuttiin Dingoksi –
alettiin heti astuttaa suomalaisia narttuja. Koiralla oli jo vuonna 1949 heti
kaksi narttua!
Int. Ch. Chandair Battlen ”kohtaloksi koitui sama kuin Wotan von Georgsheimin :
osoittautui nimittäin, ettei sekään kestänyt sisäsiitosta.
Dingo jätti kuitenkin ensimmäisessä sukupolvessa hyvin kauniita ja
tyypillisiä jälkeläisiä (…). Valitettavasti osoittautui toisessa polvessa, että
Dingossa oli vakavia
resessiivisiä virheitä, jotka periytyivät voimakkaasti.
Pahin näistä oli lymfaattisuus (…). On myös yritetty syyttää Dingoa kannassamme
esiintyvästä dysplasiasta, mutta näihin väitteisiin on suhtauduttava sangen
suurella varauksella.”
(Näin Anita ja Rodney Lindroos vuonna 1975, Bokseri 2/75)
Tässä yhteydessä on myös todettava että Chandair Battlea käytettiin melko
hurjaan linjasiitokseen ja puolisisaryhdistelmiin - mitkä näin jälkikäteen
arvioiden vaikuttavat melko kyseenalaisilta.
Esimerkiksi V-61 Nemo v.d. Nutzenin taustan neljäs
sukupolvi on mielenkiintoinen tässä suhteessa: kaikki Nemon isoisät ovat sama
koira eli Chandair Battle.
Kun lisäksi Nemon isoäidit ovat vielä pentuesisaruksia, ei olekaan ihme että v.d.
Nutzen-
kennelin N-pesueen koirat olivat tyypiltään hyvin yhteneviä.
◊
Taiston- kennelin T-pesue puolestaan taas saatiin yhdistämällä
Nemo v.d. Nutzenin pentueveli Nero v.d. Nutzen vielä tiukemmin Chandair Battleen
ja
Borealii L-pensueeseen linjattuun Taiston Kirre – nimiseen narttuun.
Int. Ch. Chandair Battlen tunnetuimmat jälkeläiset olivat KANS ja KAKS VA
Tomahawk –Uncas von der Aue,
jonka linjaa ovat jatkaneet pojat Estro Fernando (emä: Int.Ch. Astra von der
Weidenburg), Ch. Taiston Zorro (emä:Lorri Borealii)
ja tämä edelleen varsinkin poikansa Puistorannan Bantu (emä: Alcarr Mitzi)
ja
pojanpoikansa V-61 Nemo v.d. Nutzenin (i: Puistorannan Bantu – emä: Taiston
Nelly) kautta.